Olympiaa isännöivä Pohjoismainen Biografi Komppania vahvisti asemiaan Turun elokuvaelämässä vuonna 1911, jolloin se avasi toisen teatterinsa Turkuun. Scala –nimen saaneessa 500 –paikkaisessa teatterissa oli avajaisnäytäntö 3.9.1911 Astan Nielsenin tähdittämällä elokuvalla ”Kuilu”. Avajaisten yhteydessä lehtitiedot kertoivat, että Scala oli varustettu lattian alaisilla lämmitysjohdoilla, ja että ilmanvaihdosta huolehtivat sähköventtiilit.

Jugendtyylisen Scalan suunnitteli Metropolista tuttu arkkitehti Fritjof Strandell. Teatterissa oli pitkänomainen sali parvekekatsomolla, ja aula oli salin pitkällä sivustalla. Scala sijaitsi Linnankatu 19:n eli apteekkitalon pihalla omassa rakennuksessa. Virallinen käynti teatteriin tapahtui Linnankadulta porttikongin kautta, mutta myös Kristiinankadun puoleisesta porttikäytävästä oli mahdollista kulkea Scalaan.

Biografi Komppanian omistuksessa Scala oli vuoteen 1918, jolloin valtakunnallisella kaupalla yhtiön kaikki teatterit –siis myös Turun Scala- siirtyivät vastaperustetulle Suomen Biografi Oy:lle. Seuraava omistajanvaihdos tapahtui niin ikään valtakunnallisen yrityskaupan myötä: vuonna 1926 Suomen Biografin osakkeet myytiin Suomi-Filmi Oy:lle, josta siis tuli Scalan uusi isäntä. Koska Suomi-Filmi itse tuotti kotimaisia elokuvia, olivat niiden Turun ensi-illat luonnollisesti Scalassa, kuten esim. ”Voi meitä, anoppi tulee” vuonna 1933, jota mainostettiin mm. kaupunkia kiertelevän reklaamiauton voimalla.

Vuonna 1934 Scalan kuvioihin astuivat jo Olympian ja Rialton omistaneet Hjalmar ja Berta Nilsson (myöh. Nil-Kinot Oy). Scala pysyi vielä tuossa vaiheessa kuitenkin Suomi-Filmin omistuksessa, mutta jotenkin Nilssonit toimivat Suomi-Filmin teatterinhoitajina omien teattereidensa lisäksi. Tämä käytäntö jatkui vielä Suomi-Filmin avattua Kino-Palatsinkin 1936 sekä Kalevan 1938. Jossain vaiheessa 1940 –luvulla kuitenkin Nilssonin ja Suomi-Filmin sukset menivät ristiin, ja Suomi-Filmi palkkasi Kino-Palatsille ja Kalevalle oman teatterinhoitajansa, Scalan jäädessä jostain syystä Nilssonien omistukseen. Nil-Kinot omistikin sitten Scalan loppuun asti, eli vuoteen 1965.

Korjauksia Scalassakin toki tehtiin vuosien varrella, esim. paikkaluku laski jossain vaiheessa -ilmeisesti istuinten vaihdon myötä- ollen lopuksi 416. Lokakuussa 1945 Scala ilmoittaa että ”uudesti korjattuna teatteri esittää ainoastaan ensi-ilta filmejä”. Tärkein ja mainitsemisen arvoisin uudistustyö tehtiin kuitenkin joulukuussa 1954, jolloin teatteriin asennettiin Turun ensimmäinen CinemaScope –laajakangas sekä magneettinen stereoäänentoisto. Ensimmäinen CinemaScope –esitys nähtiin sunnuntaina 19.12, elokuvana ”Näin hänen kuolevan”.

Laajakankaan tullessa myös esityskoneet uusittiin kokonaan: vanhat Bauerit siirrettiin jatkamaan työtään Olympiaan, ja Scalaan hankittiin tuliterät italialaiset Victoria V –koneet jotka varustettiin Delraman peilianamorfilla CinemaScope-esityksiä varten.

CinemaScope –kankaan myötä ennen lähinnä seikkailu- ja lännenkuviin erikoistunut Scala ponnahti loisteliaaksi ensi-iltateatteriksi, jonka ohjelmistossa olivat uusimmat Scope -tekniikalla kuvatut suurelokuvat.

Scala koki kuitenkin saman kohtalon kuin moni muukin Turkulaisteatteri: vuonna 1965 apteekkitalon ja sen myötä myöskin Scalan oli tehtävä tilaa uudisrakentamiselle. Viimeinen näytös Scalassa esitettiin 31.8.1965, elokuvana ”Mustat kannukset”. Tätä kirjoittaessa 2025 Scalan porttikäytävän kohdalla Linnankadulla on yhä Apteekkitalon purkamisen jälkeen 1960-luvulla valmistunut asuin-liiketalo. Sen alakerrassa toimii nyt mm. Kiina -supermarket. Kristiinankadun puolelle, josta myös oli käynti Scalaan, rakennettiin kolmikerroksinen liikerakennus, joka sekin purettiin 2000 –luvun alussa. Sen paikalla on uusi liike-asuintalo.