Vuonna 1958 valmistui uusi asuin- ja liiketalo Kauppiaskadun ja Maariankadun kulmaukseen. Tämän rakennuksen tieltä vuotta aiemmin puretussa kiinteistössä oli sijainnut mm. elokuvateatteri Pallas. Uudisrakennuksen kellarikerrokseen tehtiin myös elokuvateatteri, ilmeisesti korvaamaan purettu Pallas, mutta jostain syystä uuden teatterin omistajaksi tuli Nil-Kinot Oy, eikä Adams-Filmi, jonka omistuksessa puolestaan Pallas oli ollut.
Nil-Kinoilla oli aiemmin ollut Yliopistonkadulla Casino –niminen teatteri, josta yhtiö joutui kuitenkin luopumaan vuonna 1957 kiinteistön purkamisen vuoksi, joten ilmeisesti perinteitä jatkaakseen yhtiö nimesi Kauppiaskadun uuden teatterinsa Casinoksi. Uuteen Casinoon siirrettiin jopa vanhan Casinon kaksi Bauer –merkkistä projektoria jatkamaan työtään.
Casino avattiin 2.8.1958 elokuvalla ”Liane, aarniometsän tytär”. Teatteri oli ajanmukainen, tilaa 613 katsojalle. Myöhemmin istuinremontin myötä paikkaluku oli 553. Teatteriin käynti tapahtui ns. valopihalta, johon pääsi kulkemaan sekä Kauppiaskadun että Maariankadun puolelta. Valopihalta sisään mentäessä laskeuduttiin leveät portaat alas aulaan, josta luonnollisesti oli käynti saliin. Ilmeisesti lippujen myynti oli alkuaikoina ollut portaiden yläpäässä, mutta myöhemmin kassa sijaitsi makeismyynnin yhteydessä ala-aulassa.
Nil-Kinot omisti Casinon vuoteen 1965, jolloin se myytiin Kinoyhtiö Mäkinen & Nurmelle, jonka nimi muuttui 1967 Astorin avauduttua ABC-Kinot Oy:ksi (Astor, Boston, Casino). Vuonna 1980 omistajaksi vaihtui Adams-Filmi, jolta se sitten siirtyi valtakunnallisen fuusion myötä syksyllä 1986 Finnkino Oy:lle.
Vanhat Bauerit väistyivät Casinon konehuoneesta parin vuoden toiminnan jälkeen, ja tilalle asennettiin (koneenhoitaja Raimo Malisen muistaman mukaan yhdessä yössä) käytetyt Ernemann VIIB:t, hieman isommat koneet. Nämä saksalaiskoneet palvelivat Casinossa vuoteen 1970, jolloin konehuoneessa tapahtui iso muutos: sinne tuotiin Helsingistä kaksi entisen Cinerama-Savoyn kolmesta Victoria 8 –koneesta, joilla pystyttiin esittämään sekä normaalia 35mm kinofilmiä, että myös 70mm leveää filmiä. Koska 70mm kopiot vuokrattiin suoraan ulkomailta, niihin ei saanut printata suomalaisia tekstejä, vaan Suomessa tehtiin erillinen 35mm tekstifilmi, joka sitten projisoitiin kankaalle samaan aikaan kuin itse elokuvakin. Tämän vuoksi Casinoonkin tarvittiin näiden 70mm koneiden lisäksi vielä normaalitkin 35mm teatterikoneet. Tässä yhteydessä Casinon Ernemannit siirrettiin Astoriin, josta puolestaan tuotiin Casinoon 35mm Victoria 6:set. Näin saatiin sumplattua niin, että Casinon konehuoneessa oli nyt neljä samanmerkkistä projektoria: Keskellä olivat rinnakkain nämä isot 70mm koneet ja niiden sivustoilla pienemmät koneet. 70mm filmiä ajettaessa olin itsekin pikkupoikana mukana, kun isäni Jukka Mäkilä ja Tauno Ahlfors olivat koneenhoitovuorossa. Kaksi konetta siis kävi synkronismoottoreilla yhtä aikaa: 70mm koneesta näytettiin kuva ja pikkukoneella tekstit. Systeemi oli hankala, joten vuosien aikana ei montaa 70mm elokuvaa esitetty. Loppuvuosina pienet Victoria 6:set olivat vain pölyttymässä, sillä tavalliset 35mm näytökset esitettiin näillä isommilla Victorioilla, joilla siis pystyi esittämään 35mm filmiä silloin kun 70mm filmi ei ollut ajossa.
Casino oli aikanaan yksi Turun suosituimmista teattereista, sillä ainakin Adams-Filmin aikana mm. kaikki James Bondit esitettiin siellä. Vuonna 1986 Casino siirtyi Adamsin, Kinoston ja Kino-Savoyn raunioille perustetulle Finnkino Oy:lle, joka aloitti kaikissa maamme kaupungeissa rajun talouden tervehdyttämisoperaation. Operaation tuloksena moni iso, vanha teatteri suljettiin, ja toiminta keskitettiin monisalisiin teatterikomplekseihin. Keväällä 1987 oli Casinon vuoro sulkea ovensa, ”Oxford Bluesin jäädessä viimeiseksi elokuvaksi.
Ilman elokuvia Casinon sali ei silti tulevaisuudessakaan jäänyt, jälkivaiheisiin sisältyy monenmoista: Casinon lopetettua sali oli jonkin aikaa tyhjillään, ja siihen kaavailtiin jopa pysäköintihalliakin. Kuitenkin sali valjastettiin elävän teatterin käyttöön, sinne asettui Teatteri Susi. Samoihin aikoihin vanhaan tyhjennettyyn konehuoneeseen siirrettiin Turun konserttitalosta 50 –luvulta asti lähes käyttämättömänä olleet Ernemann X –koneet, ja salissa alettiin esittää elävän teatterin ohella myös elokuvakerhoelokuvia, ja järjestettiinpä siellä muutamat Suomalaisen elokuvan festivaalitkin. Vuonna 2001 tuli niin Teatteri Sudelle kuin Ernemann ”kympeillekin” häätö Casinon tiloista. Viereiselle tontille, josta purettiin elokuvateatteri Formia, alettiin rakentaa Sandrewin uutta, 9 –salista KinoPalatsi –multipleksiä. Casinon vanha sali otettiin mukaan tähän kompleksiin, ja nykyään se palvelee KinoPalatsi 2:na, tosin hieman lyhennettynä alkuperäisestä Casinosta.
Mutta ympyrä tavallaan on sulkeutunut: Sali rakennettiin elokuvateatteriksi vuonna 1958, ja tätäkin kirjoittaessa 2025 samojen seinien sisällä pyörivät elokuvat yhä =).
Omat muistelut:
Casinossa en muistaakseni käynyt kertaakaan elokuvissa, ja aulassakin hyvin harvoin. Syynä varmaankin se, että käynti Casinon konehuoneeseen tapahtui aivan eri porttikongista, mistä mentiin itse teatteriin. Tästä toisesta porttikongista pääsi suoraan talon sisäpihalle, ja sieltä oli oma ovensa konehuoneeseen. Konehuoneen oven vieressä oli koneenhoitajan autopaikka, ja aina jännityksellä saapuessani katsoin, oliko Voitto ”Voti” Aaltosen hopeanvärinen Ford Granada parkissa, vai oliko joku muu työvuorossa.
Votin kanssa juttelin Casinon konehuoneessa hyvinkin paljon. Voti oli ollut elokuva-alalla melkoisen nuoresta pojasta alkaen, aluksi Nil-Kinoilla ja viimeksi Adams-Filmillä, koukaten välillä Kino Pansiolassakin konemiehenä ja teatterinhoitajana. Voti teki firabelina paljon erilaisia konehuoneen korjaus- ja asennustöitä: mm. Raisioon avattujen Royal 1-2 teattereiden Bauer –koneet Voti perushuolsi Casinon konehuoneessa, Helsingissä hän oli asentamassa Amanda 1-2 teattereiden tekniikan ja teki Turussakin paljon huoltotöitä eri konehuoneissa. Hienoin työ, minkä Voti teki, oli se että hän asensi minun kotiautotalliini hommaamaani Ernon IV –koneeseen toimivan äänen –ilmaiseksi. Voti oli hyväsydäminen, halusi kait auttaa elokuvakoneista kiinnostunutta poikaa. Sitä muistelen lämmöllä vieläkin. Voti kuoli muistaakseni alle 60 –vuotiaana, hieman sen jälkeen kun tieto Casinon lopettamisesta tuli. Kollegat sanoivat että Casino oli Votille rakas teatteri ja lopettamispäätös otti pumpun päälle. Oli niin tai näin, teatterin lopettamista Voti ei enää ollut näkemässä.
Casinon konehuone tuntui pikkupojasta valtavan isolta, tuntui että neljä konetta sopi sinne vallan hyvin. Mutta kun Teatteri suden aikana kävin samassa konehuoneessa, missä silloin oli Ernemann X:t, huone tuntui ihan tavallisen kokoiselta konehuoneelta. Casinon salista ei isoja muistikuvia sitten olekaan, konehuoneen luukusta kun katsoin, muistan vain että Sali oli aika vaalea ja valkokangas oli aika ylhäällä, koska ulosmeno-ovet olivat kankaan alla. Kangas oli melko iso, liki seinästä seinään.
