Turkuun rakennettiin iso kauppakeskus, Hansakortteli, vuonna 1985. Hansan Aurakadun puoleiselle Thaliatorille perusti Oy Kinosto myös kolmisalisen elokuvateatterin, Thalia 1-2-3:n. Kuulemani mukaan Kino Thalian tilat olivat alun perin suunnitellut toimistokäyttöön. Tätä tietoa vahvistaa se, että Thalian saleissa oli ikkunat, jotka peitettiin koristelluilla puulevyillä.

Thalian lippumyynti oli alussa toisen kerroksen kauppakäytävällä sijainneessa kassakopissa, jonka vierestä nousivat portaat kolmannen kerroksen aulaan. Nykyään käynti Thaliaan on muuten sama, mutta lippukassa on muutettu yläaulaan. Alkuaikoina kierreportaikon keskellä oli sinisenä vilkkuva valoputki, joka oli olevinaan hieno. Aikojen saatossa sekin alkoi mennä epäkuntoon, kunnes sitä ei enää käytetty, ja nykyään se on poistettu kokonaan.

Thaliaan konehuoneeseen asennettiin käytetyt Philipsin koneet. Ykkössalissa oli perinteinen parikoneajo tunnin keloilla, ja kahdessa muussa salissa lautasajo yhdellä koneella. Ykkös- ja kolmossalilla oli yhteinen konehuone, sekä myös mahdollisuus esittää samaa kopiota kumpaankin saliin. Kakkossalin konehuone oli erikseen. Jokaiseen saliin projisointi tapahtui peilien kautta, sillä konehuoneet olivat tilan mataluudesta johtuen liian alhaalla normaaliin projisointiin.

Thalian sisustus oli taas 1980 –luvulle ominainen: kaikki seinä- ja kattopinnat saleja ja aulaa myöten olivat valkoisia, ainoastaan lattiamatto oli sinertävä. Istuimet olivat myös melko vaaleita, ja niissä oli loppujen lopuksi aika huono istua. Kuitenkin Thaliaa mainostettiin avajaisten yhteydessä ”Uudet mannermaiset teatterit”, vaikka tilat eivät alun alkaen olleetkaan elokuvateatteriksi suunniteltuja. Kaupungin rakennuslautakunta myönsi avaamisluvan samana päivänä kun oli ensi-ilta. Alussa oli myös vaikeuksia sokkeloisten ulosmenokäytävien kanssa: kerran kaksi pikkupoikaa eksyi Hansakorttelin tiloihin lähtiessään Thaliasta elokuvista. Kaupunki vaatikin sen jälkeen parantamaan ulosmenoteiden viitoituksia.

Kinoston raunioille syksyllä 1986 perustettu Finnkino Oy jatkoi Kino Thalian toimintaa aina vuoteen 2002 asti, jolloin uuden KinoPalatsin myötä Finnkino katsoi viisaammaksi sulkea Thaliat ja keskittää toiminta pelkästään Kino Juliaan. Finnkino myi Thalian irtaimiston helsinkiläiselle legendaariselle teatteriyrittäjä Freddy Kamrakselle, joka oli kuulemma ilmoittanut siirtävänsä Thalian tekniikan teatteriinsa Vaasaan. Juonikas Kamras marssi kuitenkin Thalian tilat omistavaan Åbo Akademiin ja teki tiloista vuokrasopimuksen. Niinpä kalustoa ei purettukaan, vaan Kamras avasi Kino Thalian uudelleen.

Kahden vuoden jälkeen, 2004, Kamras edelleen myi Thalian Oy Turun Diana Ab:lle, joka sen myötä lopetti teatterinsa Dianan ja siirsi toiminnan Thaliaan. Tämän omistajanvaihdoksen myötä Thaliaa kunnostettiin: mm. värisävyjä muutettiin mukavimmiksi ja tuoleja uusittiin. Vaihtoehtoisen elokuvan esitysmahdollisuudet olivat nyt Turussa kaikkien aikojen parhaat, kun Dianan yhden salin sijaan toimintaa voitiin nyt harjoittaa kolmessa salissa.

Mutta tätäkään iloa ei kestänyt kuin kolme vuotta: Raha ratkaisi taas jälleen kerran ja Kino Thalian vuokrasopimus irtisanottiin, sillä tiloihin oli tulossa Lindexin myymälä. Vuoden lopussa 2007 Thaliassa katsottiin viimeiset elokuvat ja nyt katsotaan vain naisten vaatteita.

Thalian esitystekniikka varastoitiin ja myöhemmin kaksi Thalian Philips -filmikonetta asennettiin kerhohesityksiä varten: ensin Puutarhakadulle entisen Sammon auditorioon, sieltä Logomon Move -saliin ja Logomosta syksyllä 2024 Hämeenkadulle Taiteiden talon yhteyteen avattuun uuteen Kino Kilta -teatteriin.

Tätä kirjoittaessa 2025 Thalian tiloissa toimii edelleenkin Lindexin myymälä. Tiloja on muokattu siten, että esim lippukassasta eikä yläaulan portaikosta ole enää mitään merkkejä jäljellä.

Omat muistelmat:

Kun Thaliat avattiin, niitä kehuttiin ”mannermaisiksi teattereiksi”. Itse kävin melkoisen tuoreeltaan tutustumassa Thalioihin. Formiasta tuttu Hannele Bergius toimi lippukassana, ja myös hän kehui uutta paikkaa maasta taivaaseen. Etenkin kehuttiin yläaulaan johtavassa portaikossa ollutta sinistä, vilkkuvaa valoputkea. Tämäkin putki sitten myöhemmin mustui ja hiipui, kunnes lopulta lakkasi toimimasta kokonaan.

Tekniseltä puolelta kiinnostusta herätti peiliprojisointisysteemi, jollaisia ei ennen (eikä jälkeenkään) oltu Turussa käytetty. Itse asiassa konehuoneen lattiataso on alempana kuin salin lattian takaosa, joten kuva johdetaan peilien kautta projektorista katonrajaan ja siitä saliin. Sama idea kuin periskoopissa.

80 –luvun tapaan kaikki seinäpinnat oli maalattu ainakin lähes valkoisiksi, ainoastaan valkokankaan seinä oli musta. Salien ikkunat oli peitetty puulevyillä., sillä tilat oli alun perin suunniteltu toimistotiloiksi.

Alkuaikoina lippukassa sijaitsi kerrosta aulaa alempana, kauppakäytävällä. Kassana toimi myöhemmässä vaiheessa Terttu Nylund, ja nimesin paikan ”Tertun kymppikioskiksi”, sillä kaikki karkit tuntuivat maksavan 10 markkaa, Sisu-askikin. Turun Dianan aikana lippu- ja karkkikassa siirrettiin yläaulaan.

Muutaman elokuvan olen käynyt Thaliassa aikanaan katsomassa, mutta en muista mitä. Kerran istuin jonkun kaverini kanssa kolmossalissa odottamassa elokuvan alkamista. Kun kello oli jo 5 minuuttia yli ajan eikä merkkiäkään näkynyt että esitys alkaisi, kurkkasin matalalla olevasta tähystysaukosta konehuoneen puolelle. Siellä koneenhoitaja istui kaikessa rauhassa lukemassa Ilta-Sanomia unohtaen tietenkin ajan kulun. Koputin klasiin, jolloin koneenhoitaja säpsähti ja aloitti näytöksen heti.

Alkuaikoina Thaliassa pyöri paljon nuorisoleffoja ja ns. massakuvaa, kunnes Kamraksen ja Turun Diana Oy:n aikana ohjelmistoprofiili on muuttunut taiteellisempaan suuntaan. Viimeisin elokuvakokemus Thaliassa on muistaakseni elokuva ”Goodbye, Lenin” jossa itäsakaslaisäiti ei tajunnut että hänen koomassa ollesaan muuri on murtunut.