Maat ja Kansat –yhtiö, joka omisti alkeellisen Maailman Ympäri –teatterin, halusi parantaa markkina-asemiaan, ja ryhtyi puuhaamaan uutta ajanmukaisempaa elokuvateatteria Turkuun.
Niinpä Hamburger Börsin pihalla ollut vanha tiilinen varastorakennus muutettiin elokuvateatteriksi arkkitehti Fritjof Strandellin suunnitelmien mukaan, ja rakennukseen tehtiin uusi näyttävä jugend –tyylinen julkisivukin.
Metropol –nimen saanut elokuvateatteri avattiin syyskuun 15 päivänä vuonna 1908. Teatterissa oli permantokatsomon lisäksi Turun ensimmäinen elokuvateatteriin tehty parvekekatsomo, joka sijaitsi konehuoneen kahta puolen ja ulottui myös salin sivustoille. Paikkoja oli yhteensä 300, myöhemmin 1950 –luvulla 278. Metropolin avajaisohjelmistossa oli mm. ”hyvin jännittävä Kow-boys näytäntö”. Se oli enne, sillä myöhempinä vuosina tämä sama, Rialtoksi muuttunut teatteri oli erikoistunut lännenelokuvien esittämiseen.
Metropol oli Maat ja Kansat –yhtiön omistuksessa vuoteen 1913, jonka jälkeen uudeksi omistajaksi tuli tanskalaissyntyinen Henry M. Streenstrup. Vuoden 1918 sisällissodan aikoihin Metropolin toiminta oli pitkään lamassa. Vasta syksyllä 1919, kun Streenstrup myi teatterin helsinkiläiselle Hjalmar V Pohjanheimolle, toiminta pääsi uudelleen vauhtiin.
Pohjanheimon Lyyra –yhtiöllä oli useita elokuvateattereita ympäri Suomea. Ne kaikki olivat Lyyra –nimisiä, ja ne oli erotettu roomalaisilla numeroilla: Niinpä Turun Metropolista tuli Lyyra V lokakuussa 1919, joten se oli siis Pohjanheimojen viides teatteri.
Vuonna 1922 Pohjanheimo luopui koko elokuva-alasta, ja Turun Lyyra sai uuden omistajan Hjalmar ja Berta Nilssonista (myöh. Nil-Kinot Oy), jotka jo ennestään omistivat Olympia –teatterin. Elokuussa 1925 Nilssonit antoivat Lyyra V:lle uuden nimen: siitä tuli Rialto. Tällä nimellä ja Nilssonien omistuksessa teatteri toimikin sitten loppuun asti.
Rialtossa esitettiin ainakin 1940 –luvulla paljon sekä jännitys- että lännenelokuvia. Lehti-ilmoituksissa kerrotaan mm. Sherlock Holmes –salapoliisikuvan ”Baskervillen koira” olevan täynnä ”kauhua, jännitystä ja salaperäisyyttä!”. Lännenkuvien määrästä kertonee se lentävä lause, jonka mukaan ”Rialtossa lentävät lanta ja santa suuhun”. Myös Ohukaista ja Paksukaista nähtiin Rialton kankaalla useasti.
1940 –luvulle tultaessa olivat jo kaikki Turun muut elokuvateatterit, Rialtoa lukuun ottamatta, varustettu kahdella projektorilla tauottomien esitysten aikaansaamiseksi. Rialton kapeaan konehuoneeseen ei rakenteellisista syistä ollut mahdollista sijoittaa toista konetta, joten kelan vaihdon takia pakolliset väliajat näytöksissä kuuluivat kuvioihin. Tämä oli tietysti vanhanaikaista jo silloin, joten ehkä siksi Rialto keskittyi enemmän lapsille ja nuorille suunnattuun ohjelmistoon.
1950 –luvulla tulivat Suomessakin suosioon ns. non-stop –näytännöt, joissa esitettiin suunnilleen tunnin pituinen ohjelma uudelleen ja uudelleen. Turussa ”nonari”-toiminnan aloitti joulukuussa 1949 Kaleva, ja keväällä 1951 myös Rialto muutettiin non-stop –teatteriksi. Tunnin mittainen ohjelmisto koostui uutiskatsauksista, urheilutapahtumista, piirretyistä ym. lyhyistä piloista, jne. Rialton non-stop –näytännöt olivat aluksi arkisin klo 12–14 ja 18–23, pyhisin klo 12–23. Melko pian kuitenkin nonstopit pyörivät joka päivä klo 12–23. Lippuja myytiin koko aukioloajan, ja yleisö sai mennä saliin milloin vain ja katsoa ohjelman läpi niin monta kertaa kuin halusi. Tällainen non-stop –toiminta olikin omiaan Rialtoon, sillä pakolliset kelanvaihtotauot sopivat paremmin pätkiksiin kuin kokoillan elokuvaan. Non-stoppien esittäminen mahdollisti myös sen, ettei Rialtoon koskaan asennettu CinemaScope –laajakangasta, sillä piirretyt ym. pätkikset olivat perinteisiä normaalikuvia.
Piristävä muistelus Rialton ”tekniikasta” on koneenhoitaja Reino Vahterin kertoma, jonka mukaan käsikäyttöisen hiilikaarilapun syöttö ”automatisoitiin” laitamalla syöttövipuun narulla roikkumaan peltipurkki, johon laitettiin kolikoita. Projektorin tärinästä purkki vajosi alemmas ja kiristyvä naru syötti hiilien kärkiväliä. Jos syöttö oli liian nopea, otettiin markka tai kaksi purkista pois, jos liian hidas, lisättiin rahaa purkkiin.
Ilmeisesti television tulo vaikutti siihen, etteivät non-stopit enää kiinnostaneet yleisöä: Rialto suljettiin keväällä 1962, vaikka Kalevan lopetettua 1960 se jäi ainoaksi non-stop –teatteriksi Turussa. Kaleva, kuten monet muutkin vanhat turkulaisteatterit suljettiin siksi, että kiinteistö purettiin, mutta Rialton kohdalla näin ei käynyt: teatterista tehtiin Wiklundin rautakauppa useiksi vuosiksi. Vasta 1970-luvun loppupuolella, kun koko vanha Börsin talo purettiin, hävisi myös pihalla ollut Rialton rakennus.
Tilalle nousi uusi Börsin talo, ja suunnilleen vanhan Rialton paikalla oli Börsin yökerho. Tämäkin Börsin rakennus on jo historiaa tätä kirjoittaessa 2025. Tilalla on nyt uusi 2021 valmistunut Scandic Hamburger Börs.
