Turun Työväenyhdistys rakennutti työväentaloon arkkitehti Kahran suunnitteleman jatko-osan vuonna 1956, ja tähän uudisrakennukseen tehtiin hotellin ja ravintolan lisäksi myös elokuvateatteri. Liikekokonaisuus sai nimet Hotelli Turku, Ravintola Turku ja Kino Turku. Elokuvateatterin avajaisnäytös oli marraskuussa 1956 CinemaScope-elokuvalla ”Moby Dick –valkoinen valas”.

Kino Turku oli Työväenyhdistyksen hoidossa vuoteen 1961, jolloin Adams-Filmi vuokrasi teatterin omaan käyttöönsä, lähinnä kai siksi että tieto Adamsin ainoan teatterin, Bio-Bion, purkamisesta oli olemassa ja jalansija Turun leffamarkkinoilla piti säilyttää.

Adamsin johdolla Kino Turusta tulikin suosittu teatteri, sillä Adams esitti Suomessa mm. kaikki Bond –elokuvat. Myös Suomen Filmiteollisuuden (SF) elokuvien yksinoikeus oli Adamsin teattereilla, joskin kotimaisten elokuvien suosio alkoi tuolloin jo hiipua. Kuitenkin esim. SF:n elokuva ja legendaarisen Toivo Särkän viimeinen ohjaus, värielokuva ”Ihana Seikkailu” ensiesitettiin Kino Turussa v. 1962. Myöhemmin kotimaiset Turhapuro –elokuvat kuuluivat Kino Turun ohjelmistoon, ja ne saivat valtavan salin täyteen.

Mainittavia asioita lisäksi ovat, että Kino Turku oli 680 istumapaikallaan Turun suurin leffateatteri kautta aikojen. Alussa kaavailtiin vielä yhden istuinrivin lisäämistä salin takaosassa olleelle poikkikäytävälle, jolloin paikkaluvuksi olisi tullut tasan 700, mutta lisärivi ei koskaan toteutunut. Myös Turun ainoa elokuvateatteripalo osui Kino Turun kohtaloksi keväällä 1969, jolloin päiväsaikaan olleen lehdistönäytöksen jälkeen teatterisalissa syttyi räjähdyksenomainen tulipalo, joka tuhosi valkokankaan, esiripun, istuimet ym., teatterin sisustan. Palon todettiin syttyneen tupakasta. Adams-Filmi kuitenkin korjasi Kino Turun uudelleen, mutta melkein koko kesän 1969 teatteri oli suljettuna.

Kino Turulla oli myös uskollinen koneenhoitaja: Armas Tamminen, joka oli aiemmin ollut mm. Bio-Biossa ja Pallaksessa, siirtyi uuteen Kino Turkuun koneenhoitajaksi vuonna 1956 ja toimi siellä loppuun asti eli vuoteen 1987.

Kino Turussa oli myös koko toiminnan ajan sama tekniikka: kaksi Philipsin FP56 –projektoria hiilikaarilampuin ja 600m keloin, sekä mono putkiäänenvahvistin. Konehuone oli Turun suurin: Tilaa oli koko teatterisalin leveydeltä ainakin viiden yksiön verran, ja sinne oli tehty paikat kuudelle koneelle, ilmeisesti silmälläpitäen 70mm esityksiä, joita kuitenkaan Kino Turkuun ei koskaan tullut. 1980 –luvun alkuvuosina konehuonetta pienennettiin pituussuunnassa, kuulemma ravintola Turun kabinettitiloja varten. Remontin jälkeen konehuone oli edelleenkin leveä, mutta sen verran kapea että koneiden takaa juuri ja juuri mahtui kulkemaan. Tässä yhteydessä tehtiin konehuoneeseen kulku myös suoraan sisäkautta: kierreportaat salin takanurkasta. Samoin samaan aikaan aulatilaa pienennettiin reilusti: entisestä valtavasta aulasta tehtiin liiketiloja, ja uudeksi aulaksi jätettiin pieni oleskelutila.

Kun Adams-Filmi lopetti keväällä 1986 Kino-Palatsin, piti sen hyvät ja melko uudet istuimet vaihtaa Kino Turkuun, samoin oli suunnitelmissa asentaa filmin pitkäesityslautanen ja xenon-valolähteet. Tietääkseni noin kaksi riviä istuimia ehdittiin jo vaihtaa, kunnes yhtäkkiä konkurssikypsä Adams liitettiin Finnkino Oy:hyn. Finnkino aloitti rajun maanlaajuisen saneerauksen johon kuului mm. isojen yksisalisten teattereiden minimoiminen liian kalliina ylläpidettävinä.

Kino Turusta tuli Finnkinon ensimmäinen ”uhri” Turussa: päätettiin että ”Uuno Turhapuro muuttaa maalle” esitetään Kino Turussa viimeisen kerran maanantaina 24.11.1986, ja sen jälkeen teatteri lopetetaan. Teatteri ehti olla lopetettuna muutaman viikon, mutta sitten yllättäen vapautui sensuurista aiemmin kielletty Lauri Harjolan (Renny Harlinin) ja Markus Selinin esikoiselokuva ”Born American –jäätävä polte”. Finnkinolla ei ollutkaan yllättävälle elokuvalle tarjota teatteria Turusta, joten jo lopetettu Kino Turku, missä kuitenkin oli vielä tekniikka paikallaan, avattiin uudelleen 19.12.1986 ja ”Jäätävää poltetta” esitettiin vielä siellä 15.1.1987 asti. Sitten ovet sulkeutuivat lopullisesti.

Tämän jälkeen Kino Turkua yritettiin kaupata Turun kaupungille ”kunnankinoksi” mutta hanke ei saanut tuulta purjeisiinsa, vaikka syyskuussa 1987 julkaistun lehtiuutisen mukaan Kino Turun vuokrasopimus Kaupungin kanssa oli jo viittä vaille valmis.  Koneistokin oli ehditty teatterista jo purkaa: uskolliset Philips-projektorit siirrettiin jatkamaan työtään uuteen Julia-teatteriin. Niinpä lopulta kävi niin, että lähes kolme vuotta tyhjillään ollut Kino Turun saliosa purettiin joulukuussa 1989 pois viereisen hotelli Cumuluksen laajennuksen tieltä, ja aulatila muutettiin liikehuoneistoksi jossa toimi mm hotellin aulabaari. Tätä kirjoittaessa kesällä 2025 Scandiciksi muuttuneen hotellin toiminta on päättynyt ja tilat ovat katutason liiketiloja myöten tyhjinä.

Omat muistelmat:

Hämärästi muistan Kino Turun vanhan todella avaran eteisaulan. Kuitenkin aulaa pienennettiin, ilmeisesti samalla aikaa kun konehuonettakin kavennettiin ravintolatilojen hyväksi. Osa vanhasta aulasta muutettiin liiketiloiksi. Uusi aula oli huomattavasti entistä pienempi ja kolkompi: väritys oli kauttaaltaan valkoinen, ainoastaan lipputiski oli lakattua puuta.

Kino Turun konehuoneeseen mentiin Ursininkadun puolelta, sisäpihalta. Sieltä noustiin Kino Turun salin ulkoseinässä olleita betoniportaita pitkin ylös toiseen kerrokseen, ja siitä ulko-ovesta sisään. Aulan pienennysremontin yhteydessä tehtiin konehuoneeseen toinenkin kulku: kierreportaat salin takanurkasta.

Muistan selvästi todella valtavan kokoisen konehuoneen jossa oli paikat peräti kuudelle projektorille. Tosin ikinä kahta konetta enempää siellä ei ollut.

Vakio koneenhoitaja oli Armas Tamminen, mukava mies joka jaksoi kestää meikäläisen pikkuklopin vierailuja konehuoneessa. Joskus tosin koneenhoitovuorossa oli Adams-Filmin teatterinhoitaja Kaj Lindberg tai viime aikoina Jari Välilä (joka tätä nykyä 2025 työskentelee Finnkinon Kinopalatsissa) mutta Armas oli sellainen ”pääkoneenhoitaja” joka oli ollut Kino Turussa koko teatterin historian ajan. Armaksella oli kylläkin ihan oma tyylinsä tehdä yliheitto koneelta toiselle: hän pujotti starttifilmin aina ihan melkein kuvan alkuun. Starttimerkin vilahtaessa kankaalla edellisestä koneesta Armas odotti hetken, sitten starttasi ja teki yliheiton saman tien.

Yhtään elokuvaa en muistaakseni ollut Kino Turussa katsomassa salissa, joitain pätkiä tietenkin konehuoneen luukusta. Ainakin jonkun Rambo –filmin aikana vierailin Kino Turun konehuoneessa, samoin Klaus Kinskin ”Musta Mamba” –elokuvan ollessa esityksessä jolloin Kaj Lindberg oli koneissa. Ja jollain vierailukerralla oli esityksessä Robert Redfordin elokuva ”Brubaker –kiveäkin kovempi”.

Mielestäni Kino Turku oli hieman syrjässä keskustasta, Eerikinkadun loppupäässä. Ainakin isäni työpaikalta, vanhasta Kino-Palatsista, josta lähdin kloppina näille konehuonekierroksilleni, oli Kino Turkuun pisin matka. Sijainnista huolimatta teatteri oli yksi Turun suosituimmista, syynä lienee edellä mainittu vahva ohjelmisto.

En muista milloin kävin Kino Turussa viimeisen kerran, en muistaakseni ainakaan enää ”Jäätävän poltteen” aikana. Sen muistan, että Thalian koneenhoitaja Toivanen sanoi, että ”Kun Kino Turku avattiin yllättäen sen Jäätävän poltteen takia, niin piti jostain metsästää äkkiä hiiliä”. Kino Turussahan oli loppuun asti hiilikaarilamput, kun kaikissa muissa Finnkinon teattereissa oli jo xenonlamput.