Cinemat olivat Turun kolmas monisaliteatteri. Ne avattiin elokuun viimeisenä päivänä 1979 juuri rakennetussa Forumin kauppakeskuksessa. Mikäli olen oikein kuullut, aluksi suunniteltiin teatterien nimeksi Rialtoa, kunnioittaen lähes samalla paikalla aiemmin toiminutta teatteria, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Omistajuus oli sikälikin mielenkiintoinen, että 248 –paikkaisen ykkössalin omisti Adams-Filmi Oy ja 154 -paikkaisen kakkossalin Kauko Nurmi Oy. Henkilökunta oli kuitenkin yhteinen ja muistitietojen mukaan yhtiöt maksoivat henkilökunnalle palkan vuorokuukausina. Vuonna 1985 Kauko Nurmi myi teatterinsa Oy Kinostolle, joten yhteisomistajuus säilyi vajaat kaksi vuotta Adamsin ja Kinoston välillä. Vasta syksyllä 1986, kun Adams ja Kinosto liittyivät yhdeksi suuryhtiöksi, Finnkino Oy:ksi, Cineman salitkin saivat yhteisen omistajan. Finnkinon alkuaikojen rajun teatterisaneerauksen yhteydessä myös Cineman salit kaavailtiin suljettaviksi samaan aikaan Casinon kanssa 31.5.1987, mutta näin ei kuitenkaan käynyt.

Cineman tekniikka oli aluksi Adamsin hankkimaa: sinne asennettiin Tokiwan projektorit, joita Adams itse toi Japanista Suomeen. Vasta myöhemmin 1990 –luvulla Finnkinon aikana tekniikka uusittiin, ja konehuoneisiin hankittiin tuliterät Cinemeccanican Victoria –koneet, jotka eivät kuitenkaan ehtineen kauaa palvella ennen Cineman yllättävää sulkemista.

Käynti Cinemaan tapahtui Forumin sisäpihalta katutasosta. Tässä oli pieni aula, jossa oli myös lippujen myynti. Siitä noustiin portaat toiseen kerrokseen, jossa oli käytävänomainen yläaula. Salit olivat vastatusten käytävän kummallakin puolen, ja konehuone oli käytävän päällä. Samasta konehuoneesta projisoitiin siis kumpaankin saliin. Samoihin aikoihin, kun konehuoneen koneet uusittiin, laajennettiin myös ala-aulaa hyväksikäyttäen vieressä ollutta liiketilaa. Uuteen ala-aulaan saatiin näin enemmän tilaa ja isompi, asianmukaisempi lippu- ja makeismyyntipiste.

Cinemasta tuli Finnkinolle lopulta hyvin tärkeä teatteri, sillä isojen salien poistuttua Turusta Cinema 1 oli kaupungin toiseksi isoin katsomo. Sisustus kieli koko olemassaolon ajan 1970 –luvusta: väritys oli tumman sinivoittoista ja kokolattiamatoissa oli ajalle tyypillisiä hassuja kuvioita. Kuitenkin istuimet olivat hyvät.

Finnkino ei käsittääkseni olisi loppujen lopuksi halunnut luopua Cinemasta, mutta jotenkin näin vain kävi. Koko Forum –keskus meni kesällä 1999 isoon remonttiin, ja tässä yhteydessä Cinema –teattereista jouduttiin luopumaan. Kun remontti valmistui, Forumissa ei enää ollut elokuvateatteria. Tiloihin tuli Claes Ohlsson -tavaratalo.

Tätä kirjoittaessa 2025 Forumin kauppakeskus toimii edelleen, mutta ainakin kesällä entiset Cineman tilat näyttivät tyhjiltä.

Omat muistelut:

Cineman konehuoneeseen meno oli hankalaa, sillä käynti tapahtui Forumin Eerikinkadun puolella olevan vanhan talon rappukäytävän kautta, ja ovi oli lukittuna. Joskus menin teatterin kassaan joka soitti konehuoneeseen ja minut tultiin hakemaan alaovelta. Mutta ensimmäiset kerrat kävin Cineman konehuoneessa isäni kanssa: kerran joku elokuva siirtyi vanhasta Kino-Palatsista Cinemaan jatkoviikoille, ja isä  kantoi olkapäällään koko elokuvan lautaskiepille kelattuna pitkin Eerikinkatua ja minä kannoin elokuvan tyhjän peltisen kuljetuslootan perässä. Toisen kerran kävimme siellä isän kanssa valokuvausreissulla, josta tässäkin jutussa olevat kuvat ovat.

Koneenhoitajina Cinemassa toimivat ainakin isäni hyvin tuntema Jorma Koskinen (joka oli entisenä paimiolaisena hankkinut koneenhoito-oppinsa Paimion Kinossa) sekä Raimo Kontinen. Molemmat koneenhoitajat tunsin minäkin.

Elokuvissa kävin Cinemassa muutaman kerran, sillä siellä meni aina hyviä leffoja. Jonkun Bondin ja jonkun Star Trekin ainakin kävin katsomassa. Mieleenpainuvin elokuvareissu Cinemaan tapahtui kuitenkin isäni kanssa, jolloin menimme katsomaan kakkossaliin Kummelin Kultakuumetta. Isäni huumorintajuun ei uponnut Kummelihuumori, vaan hän tyytyi korkeintaan hymähtämään (tai tuhahtamaan) kun minä ja muu sali nauroimme. Mutta kun elokuvassa tuli kohta jossa yksi kullankaivaja kääntää unissaan kylkeä ja pieraisee reiluun ääneen samalla, tyytyi muu sali hymähtämään mutta isälleni maistui kunnon naurut. Ensimmäisen ja viimeisen kerran sen elokuvan aikana.

Vielä silloinkin kun Cinemaan vaihdettiin koneet, kävimme valokuvaamassa nekin isän kanssa, ja samalla kummasteltiin kakkossalin koneelle tehtyä hissisysteemiä, jolla kone laskettiin lattian rajaan projisoimaan kuvaa. Kummallinen systeemi joka kuulemma Cineman lopetettua siirrettiin Kuopion Star-teatteriin.