Bio-Bio rakennettiin vuonna 1927 Eerikinkatu 20:ssä olleen vanhan asuin- ja liiketalon jatkeeksi siten, että teatterin sisäänkäynti ja julkisivu tulivat Eerikinkadun puolelle, ja saliosa pihalle päin. Bio-Bion rakentamisen myötä myös vanhan osan julkisivu korjattiin saman tyyliseksi kuin uuden teatterinkin. Arkkitehtinä toimi Albert Richardtson.
Bio-Bio avattiin yleisölle marraskuussa 1927, ja mainoksissa korostettiin teatterin konehuoneen olevan paloturvallinen –olihan kulunut vasta kuukausi tamperelaisen Imatra –teatterin tuhoisasta, 27 ihmishenkeä vaatineesta filmipalosta. Alkuperäisissä piirustuksissa kuitenkin näyttää siltä, että käynti konehuoneeseen olisi ollut suoraan aulatiloista, mikä lain voimalla myöhemmin kiellettiin. Koneenhoitaja Armas Tammisen mukaan käynti Bio-Bion konehuoneeseen tapahtui sisäpihalta, josta laskeuduttiin portaita maan alle. Siitä jatkui käytävä salin lattian alitse ja sen päästä nousivat portaat parvekekatsomon alla sijainneeseen konehuoneeseen. Sitä ei tiedetä, oliko tämä käytävä tehty Bio-Bioon vastoin piirustuksia jo ennen avajaisia, vai vasta myöhemmin.
Bio-Biossa oli siis permantokatsomo sekä myöskin parvekekatsomo. Erikoista oli se, että konehuone oli sijoitettu parvekkeen alle, eikä parvekkeen yläpuolelle, kuten oli usein tapana. Parvekekatsomon takaseinä olikin ulkoseinä vasten Eerikinkatua. Parvekkeella oli normaalit istuinrivit, sekä etuosassa kaarevassa muodossa myös aitiopaikat. Istumapaikkoja oli aluksi yhteensä 476, myöhemmin 1950 –luvulla 446.
Aluksi Bio-Bion omistajana toimi Enfrid Isaksson, joka oli toiminut aiemmin johtajana ainakin Olympiassa ja Alhambrassa. Isakson kuoli vuonna 1930, jolloin hänen poikansa Johannes Isakson jatkoi työtä Bio-Biossa. Mutta jo seuraavana vuonna eli 1931 omistajaksi tuli Adams-Filmi Oy, joka tytäryhtiönsä Aurajoen Kino Oy nimissä omisti teatterin sen loppuun, tammikuuhun 1962 asti.
Ainakin ensimmäisen korjauksen tiedetään tapahtuneen Bio-Biossa 1937, jolloin salin istuimet uusittiin. Ilmeisesti myös 1950-luvun lopullakin tehtiin joitain pieniä maalaus- ym. korjauksia, koska Adams-Filmi esittelee Kinolehdissä uusittuja teattereitaan. Myös elokuvakoneet uusittiin ainakin v. 1957, jolloin lopetetun Pallaksen paremmat Bauer B5:t siirrettiin Bio-Bioon aiempien Bauer Standard 5:n tilalle. Ilmeisesti myös tässä vaiheessa CinemaScope laajakangas asennettiin Bio-Bioon, koska Standard 5:ssä on kiinteä kuvaportti normaalikuvalle, mutta B5:ssä vaihdettava kuvaportti eri kuvakoolle.
Koneenhoitaja Armas Tammisen mukaan Adams-Filmi piti Bio-Bioa Turun ykkösteatterinaan. Pallas oli kakkosena, vaikka se Tammisen mukaan oli ihan yhtä hyvä, ellei jopa parempikin teatteri. Kun Pallas purettiin 1957, jäi Bio-Bio Adamsin ainoaksi turkulaisteatteriksi. Tammisen mukaan Adamsille olikin kova isku luopua Bio-Biosta, kun kiinteistö purettiin.
Kotimaiset elokuvat näyttelivät isoa osaa Bio-Bion ohjelmistossa, koska Adams-Filmin teattereilla oli sopimus maan suurimman valmistamon Oy Suomen Filmiteollisuuden (SF):n elokuvien esittämisestä niillä paikkakunnilla missä oli Adams-teatteri. Kotimaiset elokuvat olivat huippusuosittuja, ja mm. kuuluisaa Kulkurin valssia esitettiin sekä Bio-Biossa että Pallaksessa yhtä aikaa täysille katsomoille monta viikkoa.
Tammikuussa 1962 siis Bio-Bio joutui lopettamaan toimintansa, koska kiinteistö purettiin. Paikalle rakennettiin uusi asuin-liiketalo As Oy Pyörähovi, joka on tätä kirjoittaessa 2025 yhä olemassa, ja jonka katutason liiketiloissa toimii mm. Kebabravintola ja Kosmetiikkaliike.
